keratiini
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]keratiini (5)
- (biokemia) skleroproteiineihin kuuluvia kuitumaisia, säikeisiä valkuaisaineita, joista muodostuvat etenkin hiukset, karvat, suomut, sarvet, kynnet ja kaviot
- Keratiinia on eläinten sarveismuodostumissa ja ihon orvaskedessä.
- Vaatekoin entsyymijärjestelmä kykenee hajottamaan keratiinia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkerɑˌt̪iːni/
- tavutus: ke‧ra‧tii‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keratiini | keratiinit |
| genetiivi | keratiinin | keratiinien (keratiinein) |
| partitiivi | keratiinia | keratiineja |
| akkusatiivi | keratiini; keratiinin |
keratiinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keratiinissa | keratiineissa |
| elatiivi | keratiinista | keratiineista |
| illatiivi | keratiiniin | keratiineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keratiinilla | keratiineilla |
| ablatiivi | keratiinilta | keratiineilta |
| allatiivi | keratiinille | keratiineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keratiinina | keratiineina |
| translatiivi | keratiiniksi | keratiineiksi |
| abessiivi | keratiinitta | keratiineitta |
| instruktiivi | – | keratiinein |
| komitatiivi | – | keratiineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keratiini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- internationalismi, perimmiltään kreikan sanasta κέρας (kéras), "sarvi"
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- keratiini Kielitoimiston sanakirjassa