kepittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kepittäminen (38)
- teonnimi verbistä kepittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kepittäminen | kepittämiset |
| genetiivi | kepittämisen | kepittämisten kepittämisien |
| partitiivi | kepittämistä | kepittämisiä |
| akkusatiivi | kepittäminen; kepittämisen |
kepittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kepittämisessä | kepittämisissä |
| elatiivi | kepittämisestä | kepittämisistä |
| illatiivi | kepittämiseen | kepittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kepittämisellä | kepittämisillä |
| ablatiivi | kepittämiseltä | kepittämisiltä |
| allatiivi | kepittämiselle | kepittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kepittämisenä (kepittämisnä) |
kepittämisinä |
| translatiivi | kepittämiseksi | kepittämisiksi |
| abessiivi | kepittämisettä | kepittämisittä |
| instruktiivi | – | kepittämisin |
| komitatiivi | – | kepittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kepittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kepittämis- | |