kengittäjä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kengittäjä (10)
- henkilö, joka kengittää
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkeŋːit̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: ken‧git‧tä‧jä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kengittäjä | kengittäjät |
| genetiivi | kengittäjän | kengittäjien (kengittäjäin) |
| partitiivi | kengittäjää | kengittäjiä |
| akkusatiivi | kengittäjä; kengittäjän |
kengittäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kengittäjässä | kengittäjissä |
| elatiivi | kengittäjästä | kengittäjistä |
| illatiivi | kengittäjään | kengittäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kengittäjällä | kengittäjillä |
| ablatiivi | kengittäjältä | kengittäjiltä |
| allatiivi | kengittäjälle | kengittäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kengittäjänä | kengittäjinä |
| translatiivi | kengittäjäksi | kengittäjiksi |
| abessiivi | kengittäjättä | kengittäjittä |
| instruktiivi | – | kengittäjin |
| komitatiivi | – | kengittäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kengittäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kengittäjä Kielitoimiston sanakirjassa