kelvannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kelvannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kelvata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelvannut | kelvanneet |
| genetiivi | kelvanneen | kelvanneiden kelvanneitten |
| partitiivi | kelvannutta | kelvanneita |
| akkusatiivi | kelvannut; kelvanneen | kelvanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelvanneessa | kelvanneissa |
| elatiivi | kelvanneesta | kelvanneista |
| illatiivi | kelvanneeseen | kelvanneisiin kelvanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelvanneella | kelvanneilla |
| ablatiivi | kelvanneelta | kelvanneilta |
| allatiivi | kelvanneelle | kelvanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelvanneena | kelvanneina |
| translatiivi | kelvanneeksi | kelvanneiksi |
| abessiivi | kelvanneetta | kelvanneitta |
| instruktiivi | – | kelvannein |
| komitatiivi | – | kelvanneine |