keltti
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- muinainen kieli, josta ovat vaiheittain kehittyneet nykyiset kelttiläiset kielet
- kuka tahansa edellisten äidinkielinen käyttäjä
- kelttikansan jäsen; kuka tahansa edellisten etninen perillinen niin halutessaan (äidinkielestään riippumatta)
- Muinaiset keltit keksivät mm. saippuan ja siipiauran.
- (taksonomia) mikä tahansa kelttien heimoon (Mugilidae) kuuluva kelttikalojen laji tai sellaisen yksilö
- (historia) muinainen kirveen tyyppi, jonka metallisessa terässä ei ollut aukkoa varren kiinnittämistä varten
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkelt̪ːi/
- tavutus: kelt‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keltti | keltit |
| genetiivi | keltin | kelttien (kelttein) |
| partitiivi | kelttiä | kelttejä |
| akkusatiivi | keltti; keltin |
keltit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keltissä | kelteissä |
| elatiivi | keltistä | kelteistä |
| illatiivi | kelttiin | keltteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keltillä | kelteillä |
| ablatiivi | keltiltä | kelteiltä |
| allatiivi | keltille | kelteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelttinä | keltteinä |
| translatiivi | keltiksi | kelteiksi |
| abessiivi | keltittä | kelteittä |
| instruktiivi | – | keltein |
| komitatiivi | – | keltteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kelti- | |
| vahva vartalo | keltti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- keltti Kielitoimiston sanakirjassa