kellutus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kellutus (39)
- se, että kelluttaa
- (taloustiede) se, että kellutetaan (valuutasta); se, että valuutan arvo päästetään määräytymään markkinoilla
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkelːut̪us/
- tavutus: kel‧lu‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kellutus | kellutukset |
| genetiivi | kellutuksen | kellutusten kellutuksien |
| partitiivi | kellutusta | kellutuksia |
| akkusatiivi | kellutus; kellutuksen |
kellutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellutuksessa | kellutuksissa |
| elatiivi | kellutuksesta | kellutuksista |
| illatiivi | kellutukseen | kellutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellutuksella | kellutuksilla |
| ablatiivi | kellutukselta | kellutuksilta |
| allatiivi | kellutukselle | kellutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellutuksena | kellutuksina |
| translatiivi | kellutukseksi | kellutuksiksi |
| abessiivi | kellutuksetta | kellutuksitta |
| instruktiivi | – | kellutuksin |
| komitatiivi | – | kellutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kellutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kellutus- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kellutus Kielitoimiston sanakirjassa