keksintö
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- ihmisen keksimä uusi laite, menetelmä tai teoria
- (kuvaannollisesti) päähänpisto
- Mikähän keksintö sekin oli?
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkeksint̪ø/
- tavutus: kek‧sin‧tö
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keksintö | keksinnöt |
| genetiivi | keksinnön | keksintöjen |
| partitiivi | keksintöä | keksintöjä |
| akkusatiivi | keksintö; keksinnön |
keksinnöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keksinnössä | keksinnöissä |
| elatiivi | keksinnöstä | keksinnöistä |
| illatiivi | keksintöön | keksintöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keksinnöllä | keksinnöillä |
| ablatiivi | keksinnöltä | keksinnöiltä |
| allatiivi | keksinnölle | keksinnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keksintönä | keksintöinä |
| translatiivi | keksinnöksi | keksinnöiksi |
| abessiivi | keksinnöttä | keksinnöittä |
| instruktiivi | – | keksinnöin |
| komitatiivi | – | keksintöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | keksinnö- | |
| vahva vartalo | keksintö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta keksiä (keksi- + -ntö); Reinhold von Beckerin käyttöön ottama sana[2]
Käännökset[muokkaa]
1. uusi laite, menetelmä tai teoria
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keksintö Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J
- ↑ "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.