kekäle

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kekäle (48)[1]

  1. osittain palanut ja hiiltynyt puunkappale
    Metsäpalon jäljiltä kuolleet puut törröttivät mustina kekäleinä.
    Yksittäinen kekäle kyti nuotionpohjalla leimahtaen välillä tuulenpuuskasta valaisemaan pimenevää yötä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kekäle kekäleet
genetiivi kekäleen kekäleiden
kekäleitten
partitiivi kekälettä kekäleitä
akkusatiivi kekäle; kekäleen kekäleet
sisäpaikallissijat
inessiivi kekäleessä kekäleissä
elatiivi kekäleestä kekäleistä
illatiivi kekäleeseen kekäleisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kekäleellä kekäleillä
ablatiivi kekäleeltä kekäleiltä
allatiivi kekäleelle kekäleille
muut sijamuodot
essiivi kekäleenä kekäleinä
translatiivi kekäleeksi kekäleiksi
abessiivi kekäleettä kekäleittä
instruktiivi kekälein
komitatiivi kekäleine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kekäle Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48