kekäle
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kekäle (48)
- osittain palanut ja hiiltynyt puunkappale
- Metsäpalon jäljiltä kuolleet puut törröttivät mustina kekäleinä.
- Yksittäinen kekäle kyti nuotionpohjalla leimahtaen välillä tuulenpuuskasta valaisemaan pimenevää yötä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkekæleˣ/
- tavutus: ke‧kä‧le
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kekäle | kekäleet |
| genetiivi | kekäleen | kekäleiden kekäleitten |
| partitiivi | kekälettä | kekäleitä |
| akkusatiivi | kekäle; kekäleen |
kekäleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kekäleessä | kekäleissä |
| elatiivi | kekäleestä | kekäleistä |
| illatiivi | kekäleeseen | kekäleisiin kekäleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kekäleellä | kekäleillä |
| ablatiivi | kekäleeltä | kekäleiltä |
| allatiivi | kekäleelle | kekäleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kekäleenä | kekäleinä |
| translatiivi | kekäleeksi | kekäleiksi |
| abessiivi | kekäleettä | kekäleittä |
| instruktiivi | – | kekälein |
| komitatiivi | – | kekäleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kekälee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kekälet- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kekäle Kielitoimiston sanakirjassa