kejia
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kejia (12)
- hakka (kielitunnus: hak)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kejia | kejiat |
| genetiivi | kejian | kejioiden kejioitten (kejiain) |
| partitiivi | kejiaa | kejioita |
| akkusatiivi | kejia; kejian |
kejiat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kejiassa | kejioissa |
| elatiivi | kejiasta | kejioista |
| illatiivi | kejiaan | kejioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kejialla | kejioilla |
| ablatiivi | kejialta | kejioilta |
| allatiivi | kejialle | kejioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kejiana | kejioina |
| translatiivi | kejiaksi | kejioiksi |
| abessiivi | kejiatta | kejioitta |
| instruktiivi | – | kejioin |
| komitatiivi | – | kejioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kejia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Viitteet
[muokkaa]- (suomen substantiivi) Anhava, Jaakko. Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus. ISBN 951-662-734-X: s. 156
Substantiivi
[muokkaa]keija
- potta
- Ennen lapset pantiin keijalle.