keinutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keinutus (39)

  1. keinuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkei̯nut̪us/
  • tavutus: kei‧nu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keinutus keinutukset
genetiivi keinutuksen keinutusten
keinutuksien
partitiivi keinutusta keinutuksia
akkusatiivi keinutus;
keinutuksen
keinutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi keinutuksessa keinutuksissa
elatiivi keinutuksesta keinutuksista
illatiivi keinutukseen keinutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keinutuksella keinutuksilla
ablatiivi keinutukselta keinutuksilta
allatiivi keinutukselle keinutuksille
muut sijamuodot
essiivi keinutuksena keinutuksina
translatiivi keinutukseksi keinutuksiksi
abessiivi keinutuksetta keinutuksitta
instruktiivi keinutuksin
komitatiivi keinutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keinutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
keinutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä keinuttaa (keinut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]