keinottelu

Katso artikkeli Keinottelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

keinottelu (2)

keinotteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkei̯not̪ˌt̪elu/
tavutus: kei‧not‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keinottelu	keinottelut
genetiivi	keinottelun	keinottelujen keinotteluiden keinotteluitten
partitiivi	keinottelua	keinotteluita keinotteluja
akkusatiivi	keinottelu; keinottelun	keinottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	keinottelussa	keinotteluissa
elatiivi	keinottelusta	keinotteluista
illatiivi	keinotteluun	keinotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keinottelulla	keinotteluilla
ablatiivi	keinottelulta	keinotteluilta
allatiivi	keinottelulle	keinotteluille
muut sijamuodot
essiivi	keinotteluna	keinotteluina
translatiivi	keinotteluksi	keinotteluiksi
abessiivi	keinottelutta	keinotteluitta
instruktiivi	–	keinotteluin
komitatiivi	–	keinotteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keinottelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi keinotella ((vahva) vokaalivartalo keinottele- ) + johdin -u

Käännökset

1. keinotteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kurssikeinottelu, tonttikeinottelu, valuuttakeinottelu

Aiheesta muualla

keinottelu Kielitoimiston sanakirjassa