keinottelija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keinottelija (12)
- henkilö, joka saavuttaa taloudellista etua keinottelemalla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keinottelija | keinottelijat |
| genetiivi | keinottelijan | keinottelijoiden keinottelijoitten (keinottelijain) |
| partitiivi | keinottelijaa | keinottelijoita |
| akkusatiivi | keinottelija; keinottelijan |
keinottelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keinottelijassa | keinottelijoissa |
| elatiivi | keinottelijasta | keinottelijoista |
| illatiivi | keinottelijaan | keinottelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keinottelijalla | keinottelijoilla |
| ablatiivi | keinottelijalta | keinottelijoilta |
| allatiivi | keinottelijalle | keinottelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keinottelijana | keinottelijoina |
| translatiivi | keinottelijaksi | keinottelijoiksi |
| abessiivi | keinottelijatta | keinottelijoitta |
| instruktiivi | – | keinottelijoin |
| komitatiivi | – | keinottelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keinottelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi keinotella ((vahva) vokaalivartalo keinottele- → j:n edellä keinotteli-) + johdin -ja
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka saavuttaa taloudellista etua keinottelemalla
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- keinottelija Kielitoimiston sanakirjassa