keinonto

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keinonto

  1. (kielitiede) instruktiivin rinnakkainen nimitys, sijamuoto, joka ilmaisee keinoa tai tapaa. Keinonnon tunnus on sijapääte -n, ja sitä käytetään lähinnä monikossa ja kiteytyneissä sanonnoissa: ”kirjoitin tämän omin päin”, ”menen kotiin jalan”.