keimaileva

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

keimaileva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä keimailla

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keimaileva keimailevat
genetiivi keimailevan keimailevien
(keimailevain)
partitiivi keimailevaa keimailevia
akkusatiivi keimaileva; keimailevan keimailevat
sisäpaikallissijat
inessiivi keimailevassa keimailevissa
elatiivi keimailevasta keimailevista
illatiivi keimailevaan keimaileviin
ulkopaikallissijat
adessiivi keimailevalla keimailevilla
ablatiivi keimailevalta keimailevilta
allatiivi keimailevalle keimaileville
muut sijamuodot
essiivi keimailevana keimailevina
translatiivi keimailevaksi keimaileviksi
abessiivi keimailevatta keimailevitta
instruktiivi keimailevin
komitatiivi keimailevine