keikunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keikunta (9-J)

  1. keikkuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkei̯kunt̪ɑ/
  • tavutus: kei‧kun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keikunta keikunnat
genetiivi keikunnan keikuntojen
(keikuntain)
partitiivi keikuntaa keikuntoja
akkusatiivi keikunta;
keikunnan
keikunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi keikunnassa keikunnoissa
elatiivi keikunnasta keikunnoista
illatiivi keikuntaan keikuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keikunnalla keikunnoilla
ablatiivi keikunnalta keikunnoilta
allatiivi keikunnalle keikunnoille
muut sijamuodot
essiivi keikuntana keikuntoina
translatiivi keikunnaksi keikunnoiksi
abessiivi keikunnatta keikunnoitta
instruktiivi keikunnoin
komitatiivi keikuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo keikunna-
vahva vartalo keikunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]