keikarointi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keikarointi (5-J)

  1. keikaroiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkei̯kɑˌroi̯nt̪i/
  • tavutus: kei‧ka‧roin‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keikarointi keikaroinnit
genetiivi keikaroinnin keikarointien
(keikarointein)
partitiivi keikarointia keikarointeja
akkusatiivi keikarointi;
keikaroinnin
keikaroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi keikaroinnissa keikaroinneissa
elatiivi keikaroinnista keikaroinneista
illatiivi keikarointiin keikarointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keikaroinnilla keikaroinneilla
ablatiivi keikaroinnilta keikaroinneilta
allatiivi keikaroinnille keikaroinneille
muut sijamuodot
essiivi keikarointina keikarointeina
translatiivi keikaroinniksi keikaroinneiksi
abessiivi keikaroinnitta keikaroinneitta
instruktiivi keikaroinnein
komitatiivi keikarointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo keikaroinni-
vahva vartalo keikarointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]