keikahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keikahtaminen (38)
- se, että keikahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikahtaminen | keikahtamiset |
| genetiivi | keikahtamisen | keikahtamisten keikahtamisien |
| partitiivi | keikahtamista | keikahtamisia |
| akkusatiivi | keikahtaminen; keikahtamisen |
keikahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikahtamisessa | keikahtamisissa |
| elatiivi | keikahtamisesta | keikahtamisista |
| illatiivi | keikahtamiseen | keikahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikahtamisella | keikahtamisilla |
| ablatiivi | keikahtamiselta | keikahtamisilta |
| allatiivi | keikahtamiselle | keikahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikahtamisena (keikahtamisna) |
keikahtamisina |
| translatiivi | keikahtamiseksi | keikahtamisiksi |
| abessiivi | keikahtamisetta | keikahtamisitta |
| instruktiivi | – | keikahtamisin |
| komitatiivi | – | keikahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keikahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keikahtamis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä keikahtaa