keijuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keijuminen (38)
- teonnimi verbistä keijua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keijuminen | keijumiset |
| genetiivi | keijumisen | keijumisten keijumisien |
| partitiivi | keijumista | keijumisia |
| akkusatiivi | keijuminen; keijumisen |
keijumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keijumisessa | keijumisissa |
| elatiivi | keijumisesta | keijumisista |
| illatiivi | keijumiseen | keijumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keijumisella | keijumisilla |
| ablatiivi | keijumiselta | keijumisilta |
| allatiivi | keijumiselle | keijumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keijumisena (keijumisna) |
keijumisina |
| translatiivi | keijumiseksi | keijumisiksi |
| abessiivi | keijumisetta | keijumisitta |
| instruktiivi | – | keijumisin |
| komitatiivi | – | keijumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keijumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keijumis- | |