kehottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kehottaminen (38)
- teonnimi verbistä kehottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehottaminen | kehottamiset |
| genetiivi | kehottamisen | kehottamisten kehottamisien |
| partitiivi | kehottamista | kehottamisia |
| akkusatiivi | kehottaminen; kehottamisen |
kehottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehottamisessa | kehottamisissa |
| elatiivi | kehottamisesta | kehottamisista |
| illatiivi | kehottamiseen | kehottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehottamisella | kehottamisilla |
| ablatiivi | kehottamiselta | kehottamisilta |
| allatiivi | kehottamiselle | kehottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehottamisena (kehottamisna) |
kehottamisina |
| translatiivi | kehottamiseksi | kehottamisiksi |
| abessiivi | kehottamisetta | kehottamisitta |
| instruktiivi | – | kehottamisin |
| komitatiivi | – | kehottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kehottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kehottamis- | |