kehkeytyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kehkeytyminen (38)
- teonnimi verbistä kehkeytyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehkeytyminen | kehkeytymiset |
| genetiivi | kehkeytymisen | kehkeytymisten kehkeytymisien |
| partitiivi | kehkeytymistä | kehkeytymisiä |
| akkusatiivi | kehkeytyminen; kehkeytymisen |
kehkeytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehkeytymisessä | kehkeytymisissä |
| elatiivi | kehkeytymisestä | kehkeytymisistä |
| illatiivi | kehkeytymiseen | kehkeytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehkeytymisellä | kehkeytymisillä |
| ablatiivi | kehkeytymiseltä | kehkeytymisiltä |
| allatiivi | kehkeytymiselle | kehkeytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehkeytymisenä (kehkeytymisnä) |
kehkeytymisinä |
| translatiivi | kehkeytymiseksi | kehkeytymisiksi |
| abessiivi | kehkeytymisettä | kehkeytymisittä |
| instruktiivi | – | kehkeytymisin |
| komitatiivi | – | kehkeytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kehkeytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kehkeytymis- | |