kehkeävä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kehkeävä (10)
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kehjetä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehkeävä | kehkeävät |
| genetiivi | kehkeävän | kehkeävien (kehkeäväin) |
| partitiivi | kehkeävää | kehkeäviä |
| akkusatiivi | kehkeävä; kehkeävän |
kehkeävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehkeävässä | kehkeävissä |
| elatiivi | kehkeävästä | kehkeävistä |
| illatiivi | kehkeävään | kehkeäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehkeävällä | kehkeävillä |
| ablatiivi | kehkeävältä | kehkeäviltä |
| allatiivi | kehkeävälle | kehkeäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehkeävänä | kehkeävinä |
| translatiivi | kehkeäväksi | kehkeäviksi |
| abessiivi | kehkeävättä | kehkeävittä |
| instruktiivi | – | kehkeävin |
| komitatiivi | – | kehkeävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |