kaviaari
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kaviaari (5)
- kevyesti suolattu sammen mäti
- Perinteisesti kaviaaria nautitaan blinien kera.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑʋiˌɑːri/, [ˈkɑ̝ʋiˌɑ̝ːri]
- tavutus: ka‧vi‧aa‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaviaari | kaviaarit |
| genetiivi | kaviaarin | kaviaarien (kaviaarein) |
| partitiivi | kaviaaria | kaviaareja |
| akkusatiivi | kaviaari; kaviaarin |
kaviaarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaviaarissa | kaviaareissa |
| elatiivi | kaviaarista | kaviaareista |
| illatiivi | kaviaariin | kaviaareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaviaarilla | kaviaareilla |
| ablatiivi | kaviaarilta | kaviaareilta |
| allatiivi | kaviaarille | kaviaareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaviaarina | kaviaareina |
| translatiivi | kaviaariksi | kaviaareiksi |
| abessiivi | kaviaaritta | kaviaareitta |
| instruktiivi | – | kaviaarein |
| komitatiivi | – | kaviaareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaviaari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi << turkki[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaviaari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.