kavaluus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kavaluus (40)

  1. se, että on kavala

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑʋɑluːs/
  • tavutus: ka‧va‧luus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kavaluus kavaluudet
genetiivi kavaluuden kavaluuksien
partitiivi kavaluutta kavaluuksia
akkusatiivi kavaluus;
kavaluuden
kavaluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kavaluudessa kavaluuksissa
elatiivi kavaluudesta kavaluuksista
illatiivi kavaluuteen kavaluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kavaluudella kavaluuksilla
ablatiivi kavaluudelta kavaluuksilta
allatiivi kavaluudelle kavaluuksille
muut sijamuodot
essiivi kavaluutena kavaluuksina
translatiivi kavaluudeksi kavaluuksiksi
abessiivi kavaluudetta kavaluuksitta
instruktiivi kavaluuksin
komitatiivi kavaluuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kavaluude-
vahva vartalo kavaluute-
konsonantti-
vartalo
kavaluut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kavala vartalosta kaval- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]