kauluri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kauluri (6)
- kaulan peittävä talvella käytettävä vaatekappale, joka vastaa kaulahuivia
- lemmikkieläimen (usein koiran tai kissan) pään alueen vaivaan liittyvä kaulan ympärille kiinnitettävä kartiomainen raapimissuoja, eräänlainen tötterö
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑu̯luri/
- tavutus: kau‧lu‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kauluri | kaulurit |
| genetiivi | kaulurin | kaulurien kaulureiden kaulureitten |
| partitiivi | kauluria | kaulureita kaulureja |
| akkusatiivi | kauluri; kaulurin |
kaulurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaulurissa | kaulureissa |
| elatiivi | kaulurista | kaulureista |
| illatiivi | kauluriin | kaulureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaulurilla | kaulureilla |
| ablatiivi | kaulurilta | kaulureilta |
| allatiivi | kaulurille | kaulureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaulurina | kaulureina |
| translatiivi | kauluriksi | kaulureiksi |
| abessiivi | kauluritta | kaulureitta |
| instruktiivi | – | kaulurein |
| komitatiivi | – | kaulureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kauluri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. kaulan peittävä talvella käytettävä vaatekappale, joka vastaa kaulahuivia
|
|
2. kaulan ympärille kiinnitettävä raapimissuoja
|