kaukokartoitus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaukokartoitus (39)
- menetelmä, jossa havaintokojeella, kuten satelliiteilla tai drooneilla, kerätään etäältä tietoa jostakin kohteesta tai alueesta sitä koskematta; etämittaus, etähavainnointi
- Satelliittipohjainen kaukokartoitus mahdollistaa metsien tilan seurannan laajoilla alueilla.
- tieteenala, joka tutkii ja kehittää etämittaukseen perustuvia havainnointimenetelmiä ja niiden sovelluksia; kaukokartoitustutkimus
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaukokartoitus | kaukokartoitukset |
| genetiivi | kaukokartoituksen | kaukokartoitusten kaukokartoituksien |
| partitiivi | kaukokartoitusta | kaukokartoituksia |
| akkusatiivi | kaukokartoitus; kaukokartoituksen |
kaukokartoitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaukokartoituksessa | kaukokartoituksissa |
| elatiivi | kaukokartoituksesta | kaukokartoituksista |
| illatiivi | kaukokartoitukseen | kaukokartoituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaukokartoituksella | kaukokartoituksilla |
| ablatiivi | kaukokartoitukselta | kaukokartoituksilta |
| allatiivi | kaukokartoitukselle | kaukokartoituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaukokartoituksena | kaukokartoituksina |
| translatiivi | kaukokartoitukseksi | kaukokartoituksiksi |
| abessiivi | kaukokartoituksetta | kaukokartoituksitta |
| instruktiivi | – | kaukokartoituksin |
| komitatiivi | – | kaukokartoituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaukokartoitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaukokartoitus- | |
Käännökset
[muokkaa]1. menetelmä, jossa havaintokojeella kerätään etäältä tietoa
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaukokartoitus Kielitoimiston sanakirjassa