kauhisteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kauhisteleminen (38)
- teonnimi verbistä kauhistella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kauhisteleminen | kauhistelemiset |
| genetiivi | kauhistelemisen | kauhistelemisten kauhistelemisien |
| partitiivi | kauhistelemista | kauhistelemisia |
| akkusatiivi | kauhisteleminen; kauhistelemisen |
kauhistelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kauhistelemisessa | kauhistelemisissa |
| elatiivi | kauhistelemisesta | kauhistelemisista |
| illatiivi | kauhistelemiseen | kauhistelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kauhistelemisella | kauhistelemisilla |
| ablatiivi | kauhistelemiselta | kauhistelemisilta |
| allatiivi | kauhistelemiselle | kauhistelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kauhistelemisena (kauhistelemisna) |
kauhistelemisina |
| translatiivi | kauhistelemiseksi | kauhistelemisiksi |
| abessiivi | kauhistelemisetta | kauhistelemisitta |
| instruktiivi | – | kauhistelemisin |
| komitatiivi | – | kauhistelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kauhistelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kauhistelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kauhistella + johdin -minen