katkero
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]katkero (2)
- katkeroiden maustejuurista tai kuorista uutetuilla katkeroaineilla ja yrteillä maustettu viina; alkoholipitoisuus noin 20–35 prosenttia ja juodaan tavanomaisesti vähän kerralla osaltaan usein mausteisen ja kitkerän makunsa vuoksi
- Alkoholijuoma ”Jägermeister” on katkero.
- mikä tahansa katkerojen sukuun (Gentiana) kuuluva katkerokasvien laji tai sellaisen yksilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑt̪kero/
- tavutus: kat‧ke‧ro
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katkero | katkerot |
| genetiivi | katkeron | katkerojen katkeroiden katkeroitten |
| partitiivi | katkeroa | katkeroita katkeroja |
| akkusatiivi | katkero; katkeron |
katkerot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katkerossa | katkeroissa |
| elatiivi | katkerosta | katkeroista |
| illatiivi | katkeroon | katkeroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katkerolla | katkeroilla |
| ablatiivi | katkerolta | katkeroilta |
| allatiivi | katkerolle | katkeroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katkerona | katkeroina |
| translatiivi | katkeroksi | katkeroiksi |
| abessiivi | katkerotta | katkeroitta |
| instruktiivi | – | katkeroin |
| komitatiivi | – | katkeroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | katkero- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]oletettavasti liittyy katkera-sanaan, jolla on myös merkitykset ’karvas, kitkerä’
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- katkero Kielitoimiston sanakirjassa