kassara

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kassara (12)[1]

  1. vesuria muistuttava työkalu, jossa terän kärki kääntyy ylöspäin
    Kassara käteen ja rantteelle havuja hakkaamaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑsːɑrɑ/
  • tavutus: kas‧sa‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kassara kassarat
genetiivi kassaran kassaroiden
kassaroitten
(kassarain)
partitiivi kassaraa kassaroita
akkusatiivi kassara;
kassaran
kassarat
sisäpaikallissijat
inessiivi kassarassa kassaroissa
elatiivi kassarasta kassaroista
illatiivi kassaraan kassaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kassaralla kassaroilla
ablatiivi kassaralta kassaroilta
allatiivi kassaralle kassaroille
muut sijamuodot
essiivi kassarana kassaroina
translatiivi kassaraksi kassaroiksi
abessiivi kassaratta kassaroitta
instruktiivi kassaroin
komitatiivi kassaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kassara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

käsikassara

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kassara Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.