kasku
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kasku (1)
- lyhyt usein suullisesti kerrottu humoristinen tarina
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑsku/, [ˈkɑsku]
- tavutus: kas‧ku
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kasku | kaskut |
| genetiivi | kaskun | kaskujen |
| partitiivi | kaskua | kaskuja |
| akkusatiivi | kasku; kaskun |
kaskut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaskussa | kaskuissa |
| elatiivi | kaskusta | kaskuista |
| illatiivi | kaskuun | kaskuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaskulla | kaskuilla |
| ablatiivi | kaskulta | kaskuilta |
| allatiivi | kaskulle | kaskuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaskuna | kaskuina |
| translatiivi | kaskuksi | kaskuiksi |
| abessiivi | kaskutta | kaskuitta |
| instruktiivi | – | kaskuin |
| komitatiivi | – | kaskuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kasku- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.