karvaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karvaaminen (38)
- teonnimi verbistä karvata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karvaaminen | karvaamiset |
| genetiivi | karvaamisen | karvaamisten karvaamisien |
| partitiivi | karvaamista | karvaamisia |
| akkusatiivi | karvaaminen; karvaamisen |
karvaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karvaamisessa | karvaamisissa |
| elatiivi | karvaamisesta | karvaamisista |
| illatiivi | karvaamiseen | karvaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karvaamisella | karvaamisilla |
| ablatiivi | karvaamiselta | karvaamisilta |
| allatiivi | karvaamiselle | karvaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karvaamisena (karvaamisna) |
karvaamisina |
| translatiivi | karvaamiseksi | karvaamisiksi |
| abessiivi | karvaamisetta | karvaamisitta |
| instruktiivi | – | karvaamisin |
| komitatiivi | – | karvaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karvaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karvaamis- | |