kartutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kartutus (39)

  1. kartuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrt̪ut̪us/
  • tavutus: kar‧tu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kartutus kartutukset
genetiivi kartutuksen kartutusten
kartutuksien
partitiivi kartutusta kartutuksia
akkusatiivi kartutus;
kartutuksen
kartutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kartutuksessa kartutuksissa
elatiivi kartutuksesta kartutuksista
illatiivi kartutukseen kartutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kartutuksella kartutuksilla
ablatiivi kartutukselta kartutuksilta
allatiivi kartutukselle kartutuksille
muut sijamuodot
essiivi kartutuksena kartutuksina
translatiivi kartutukseksi kartutuksiksi
abessiivi kartutuksetta kartutuksitta
instruktiivi kartutuksin
komitatiivi kartutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kartutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kartutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kartuttaa (kartut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]