kartturi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kartturi (6)
- kartanlukija (ralliautoilussa)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrt̪ːuri/
- tavutus: kart‧tu‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kartturi | kartturit |
| genetiivi | kartturin | kartturien karttureiden karttureitten |
| partitiivi | kartturia | karttureita karttureja |
| akkusatiivi | kartturi; kartturin |
kartturit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kartturissa | karttureissa |
| elatiivi | kartturista | karttureista |
| illatiivi | kartturiin | karttureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kartturilla | karttureilla |
| ablatiivi | kartturilta | karttureilta |
| allatiivi | kartturille | karttureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kartturina | karttureina |
| translatiivi | kartturiksi | karttureiksi |
| abessiivi | kartturitta | karttureitta |
| instruktiivi | – | kartturein |
| komitatiivi | – | karttureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kartturi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kartturi Kielitoimiston sanakirjassa