kartsa
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kartsa (9)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus (yleiskielessä) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kartsa | kartsat |
| genetiivi | kartsan | kartsojen (kartsain) |
| partitiivi | kartsaa | kartsoja |
| akkusatiivi | kartsa; kartsan |
kartsat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kartsassa | kartsoissa |
| elatiivi | kartsasta | kartsoista |
| illatiivi | kartsaan | kartsoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kartsalla | kartsoilla |
| ablatiivi | kartsalta | kartsoilta |
| allatiivi | kartsalle | kartsoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kartsana | kartsoina |
| translatiivi | kartsaksi | kartsoiksi |
| abessiivi | kartsatta | kartsoitta |
| instruktiivi | – | kartsoin |
| komitatiivi | – | kartsoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kartsa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
[2] katu: -tsa-johdos sanasta katu. 1900-luvun alussa r esiintyi Helsingin puhekielessä ja slangissa t:n heikkoasteisena varianttina. Sanasta katu on siten saatu taivutusmuoto karulla, josta kartsalla.[1]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 27. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.