kartiomaisuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kartiomaisuus (40)
- se että jokin on muodoltaan kartiomainen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kartiomaisuus | kartiomaisuudet |
| genetiivi | kartiomaisuuden | kartiomaisuuksien |
| partitiivi | kartiomaisuutta | kartiomaisuuksia |
| akkusatiivi | kartiomaisuus; kartiomaisuuden |
kartiomaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kartiomaisuudessa | kartiomaisuuksissa |
| elatiivi | kartiomaisuudesta | kartiomaisuuksista |
| illatiivi | kartiomaisuuteen | kartiomaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kartiomaisuudella | kartiomaisuuksilla |
| ablatiivi | kartiomaisuudelta | kartiomaisuuksilta |
| allatiivi | kartiomaisuudelle | kartiomaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kartiomaisuutena | kartiomaisuuksina |
| translatiivi | kartiomaisuudeksi | kartiomaisuuksiksi |
| abessiivi | kartiomaisuudetta | kartiomaisuuksitta |
| instruktiivi | – | kartiomaisuuksin |
| komitatiivi | – | kartiomaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kartiomaisuude- | |
| vahva vartalo | kartiomaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kartiomaisuut- | |