kartella
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kartella (67-C) (taivutus[luo])
- vältellä kohtaamasta tai tekemästä jotain
- Tuntuu kuin hän olisi alkanut kartella minua.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrt̪elːɑˣ/
- tavutus: kar‧tel‧la
Etymologia[muokkaa]
frekventatiivijohdos verbistä karttaa
Käännökset[muokkaa]
1. vältellä kohtaamasta tai tekemästä jotain
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: karttelu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kartella Kielitoimiston sanakirjassa