kartanonvouti

Suomi

Substantiivi

kartanonvouti (5-F)

1. (historia) kuninkaan virkamies, joka työskenteli valtion tai muun julkishallinnollisen yhteisön omistamassa kartanossa kartanonherraa vastaavassa tehtävässä
2. (historia) suuremman maatilan tai kartanon työnjohtaja

Etymologia

• yhdyssana osista kartano (genetiivi) ja vouti

Käännökset

1, 2. kartanonvouti

ruotsi: gårdsfogde