karmi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karmi (5)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karmi | karmit |
| genetiivi | karmin | karmien (karmein) |
| partitiivi | karmia | karmeja |
| akkusatiivi | karmi; karmin |
karmit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karmissa | karmeissa |
| elatiivi | karmista | karmeista |
| illatiivi | karmiin | karmeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karmilla | karmeilla |
| ablatiivi | karmilta | karmeilta |
| allatiivi | karmille | karmeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karmina | karmeina |
| translatiivi | karmiksi | karmeiksi |
| abessiivi | karmitta | karmeitta |
| instruktiivi | – | karmein |
| komitatiivi | – | karmeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karmi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- karmi Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
karmi
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä karmia
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä karmia
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä karmia
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä karmia