karkuun

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

karkuun

  1. pois jonkun hallinnasta, pakoon
    juosta karkuun [= karata, paeta (juosten)]
    Hevonen pääsi karkuun [= karkasi, pääsi karkaamaan].

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrkuːn/
  • tavutus: kar‧kuun

Taivutus[muokkaa]

→○ illatiivi karkuun
inessiivi karussa
○→ elatiivi -

Käännökset[muokkaa]

Postpositio[muokkaa]

karkuun

  1. (+ part.) pois jonkun hallinnasta, pakoon jotakin
    Mopoilija kaahasi poliisia karkuun [= pakeni poliisia kaahaten].

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • karkuun Kielitoimiston sanakirjassa