karkottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
karkottaminen (38)
- teonnimi verbistä karkottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karkottaminen | karkottamiset |
| genetiivi | karkottamisen | karkottamisten karkottamisien |
| partitiivi | karkottamista | karkottamisia |
| akkusatiivi | karkottaminen; karkottamisen |
karkottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karkottamisessa | karkottamisissa |
| elatiivi | karkottamisesta | karkottamisista |
| illatiivi | karkottamiseen | karkottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karkottamisella | karkottamisilla |
| ablatiivi | karkottamiselta | karkottamisilta |
| allatiivi | karkottamiselle | karkottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karkottamisena (karkottamisna) |
karkottamisina |
| translatiivi | karkottamiseksi | karkottamisiksi |
| abessiivi | karkottamisetta | karkottamisitta |
| instruktiivi | – | karkottamisin |
| komitatiivi | – | karkottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karkottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karkottamis- | |