karkeutua

Suomi

Verbi

karkeutua (52-F) (taivutus[luo])

1. muuttua karkeaksi

Ääntäminen

• tavutus: kar‧keu‧tu‧a / kar‧ke‧u‧tu‧a

Etymologia

• adjektiivi karkea (vartalo karke- + pääte -utua)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: karkeutuminen

Vastakohta

• siletä
• siliytyä

Aiheesta muualla

• karkeutua Kielitoimiston sanakirjassa