Siirry sisältöön

karkelo

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karkelo (2)

  1. (myös monikossa) juhla, tanssi

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkelo karkelot
genetiivi karkelon karkelojen
karkeloiden
karkeloitten
partitiivi karkeloa karkeloita
karkeloja
akkusatiivi karkelo;
karkelon
karkelot
sisäpaikallissijat
inessiivi karkelossa karkeloissa
elatiivi karkelosta karkeloista
illatiivi karkeloon karkeloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkelolla karkeloilla
ablatiivi karkelolta karkeloilta
allatiivi karkelolle karkeloille
muut sijamuodot
essiivi karkelona karkeloina
translatiivi karkeloksi karkeloiksi
abessiivi karkelotta karkeloitta
instruktiivi karkeloin
komitatiivi karkeloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karkelo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”karkelo”.