karkailu

Suomi

Substantiivi

karkailu (2)

karkaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑrkɑi̯lu/
tavutus: kar‧kai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karkailu	karkailut
genetiivi	karkailun	karkailujen karkailuiden karkailuitten
partitiivi	karkailua	karkailuita karkailuja
akkusatiivi	karkailu; karkailun	karkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	karkailussa	karkailuissa
elatiivi	karkailusta	karkailuista
illatiivi	karkailuun	karkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karkailulla	karkailuilla
ablatiivi	karkailulta	karkailuilta
allatiivi	karkailulle	karkailuille
muut sijamuodot
essiivi	karkailuna	karkailuina
translatiivi	karkailuksi	karkailuiksi
abessiivi	karkailutta	karkailuitta
instruktiivi	–	karkailuin
komitatiivi	–	karkailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karkailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi karkailla (vokaalivartalo karkaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. karkaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

karkailu Kielitoimiston sanakirjassa