karkailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karkailu (2)

  1. karkaileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrkɑi̯lu/
  • tavutus: kar‧kai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkailu karkailut
genetiivi karkailun karkailujen
karkailuiden
karkailuitten
partitiivi karkailua karkailuita
karkailuja
akkusatiivi karkailu;
karkailun
karkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi karkailussa karkailuissa
elatiivi karkailusta karkailuista
illatiivi karkailuun karkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkailulla karkailuilla
ablatiivi karkailulta karkailuilta
allatiivi karkailulle karkailuille
muut sijamuodot
essiivi karkailuna karkailuina
translatiivi karkailuksi karkailuiksi
abessiivi karkailutta karkailuitta
instruktiivi karkailuin
komitatiivi karkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]