karkaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karkaaminen (38)
- teonnimi verbistä karata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karkaaminen | karkaamiset |
| genetiivi | karkaamisen | karkaamisten karkaamisien |
| partitiivi | karkaamista | karkaamisia |
| akkusatiivi | karkaaminen; karkaamisen |
karkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karkaamisessa | karkaamisissa |
| elatiivi | karkaamisesta | karkaamisista |
| illatiivi | karkaamiseen | karkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karkaamisella | karkaamisilla |
| ablatiivi | karkaamiselta | karkaamisilta |
| allatiivi | karkaamiselle | karkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karkaamisena (karkaamisna) |
karkaamisina |
| translatiivi | karkaamiseksi | karkaamisiksi |
| abessiivi | karkaamisetta | karkaamisitta |
| instruktiivi | – | karkaamisin |
| komitatiivi | – | karkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karkaamis- | |