kark
Puola
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kark m.
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kark (k`ark; gen kargu, part karku)
- kainalosauva
- liigub karkudega – liikkuu kainalosauvoilla
Taivutus
[muokkaa] Näytä/piilota taivutustaulukko
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | kark | kargud |
| genetiivi | kargu | karkude |
| partitiivi | karku | karke karkusid |
| illatiivi | karku kargusse | karkudesse |
| inessiivi | kargus | karkudes |
| elatiivi | kargust | karkudest |
| allatiivi | kargule | karkudele |
| adessiivi | kargul | karkudel |
| ablatiivi | kargult | karkudelt |
| translatiivi | karguks | karkudeks |
| terminatiivi | karguni | karkudeni |
| essiivi | karguna | karkudena |
| abessiivi | karguta | karkudeta |
| komitatiivi | karguga | karkudega |
Lähteet
[muokkaa]- Suomi–viro-suursanakirja, verkkoversio. Kotimaisten kielten keskus ja Eesti Keele Instituut. Tekninen toteutus Indrek Hein. 2017. SVSSK
- Eesti õigekeelsussõnaraamat : ÕS 2013 / toimetanud Tiiu Erelt ; koostanud Tiiu Erelt, Tiina Leemets, Sirje Mäearu, Maire Raadik ; Eesti Keele Instituut. Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2013.
- Verkkoversio: ÕS 2013