karjala

Katso artikkeli Karjalan kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

karjala (12)

karjalan kieli: jokin Itä-Karjalan alueella puhuttavista itämerensuomalaisista kielistä, joita ovat varsinaiskarjala eli kantakarjala (kielitunnus krl) sekä joissakin yhteyksissä tämän murteiksi luokiteltavat aunuksenkarjala eli livvi (kielitunnus olo) ja lyydi (kielitunnus lud)
suomen kielen karjalan murre

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karjala	karjalat
genetiivi	karjalan	karjaloiden karjaloitten (karjalain)
partitiivi	karjalaa	karjaloita
akkusatiivi	karjala; karjalan	karjalat
sisäpaikallissijat
inessiivi	karjalassa	karjaloissa
elatiivi	karjalasta	karjaloista
illatiivi	karjalaan	karjaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karjalalla	karjaloilla
ablatiivi	karjalalta	karjaloilta
allatiivi	karjalalle	karjaloille
muut sijamuodot
essiivi	karjalana	karjaloina
translatiivi	karjalaksi	karjaloiksi
abessiivi	karjalatta	karjaloitta
instruktiivi	–	karjaloin
komitatiivi	–	karjaloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karjala-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. kieli

"Karjala voi merkitä karjala-aunusta, mutta myös kaikkia Karjalassa puhuttavia murteita/kieliä. Lisäksi se voi merkitä myös kantakarjalaa (varsinaiskarjala)."^[1]
"Karjalan kieli jakautuu kolmeen päämurteeseen: varsinaiskarjalaan, livviin ja lyydiin"^[2]
"Hakusana on yleensä vienalaismurteiden mukainen (tai vienalaistettu, jos sanaa ei vienankarjalassa esiinny)".[Karjalan kielen sanakirja]^[3]