karheutuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karheutuminen (38)
- teonnimi verbistä karheutua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karheutuminen | karheutumiset |
| genetiivi | karheutumisen | karheutumisten karheutumisien |
| partitiivi | karheutumista | karheutumisia |
| akkusatiivi | karheutuminen; karheutumisen |
karheutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karheutumisessa | karheutumisissa |
| elatiivi | karheutumisesta | karheutumisista |
| illatiivi | karheutumiseen | karheutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karheutumisella | karheutumisilla |
| ablatiivi | karheutumiselta | karheutumisilta |
| allatiivi | karheutumiselle | karheutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karheutumisena (karheutumisna) |
karheutumisina |
| translatiivi | karheutumiseksi | karheutumisiksi |
| abessiivi | karheutumisetta | karheutumisitta |
| instruktiivi | – | karheutumisin |
| komitatiivi | – | karheutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karheutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
karheutumis- | |