karate

Wikisanakirjasta
Katso myös: Karate, karaté
Wikipedia
Katso artikkeli Karate Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karate (8)[1]

Karaten harrastaja eli karateka.
  1. eräs japanilainen itsepuolustus- ja kamppailulaji, joka monipuolisten harjoitteiden lisäksi jakautuu kilpailtaviin liikesarjoista koostuvaan kataan ja pääasiassa lyönnein ja potkuin käytävään kumiteen
  2. (harvinainen) pinta (tauti)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrɑt̪e/
  • tavutus: ka‧ra‧te

Etymologia[muokkaa]

  • (kamppailulaji) äännelaina japanin kielen sanasta 空手
  • (tauti) taudinaiheuttajan tieteellisestä nimestä Treponema carateum

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karate karatet
genetiivi karaten karatejen
(karatein)
partitiivi karatea karateja
akkusatiivi karate;
karaten
karatet
sisäpaikallissijat
inessiivi karatessa karateissa
elatiivi karatesta karateista
illatiivi karateen karateihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karatella karateilla
ablatiivi karatelta karateilta
allatiivi karatelle karateille
muut sijamuodot
essiivi karatena karateina
translatiivi karateksi karateiksi
abessiivi karatetta karateitta
instruktiivi karatein
komitatiivi karateine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karate-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yläkäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

karateisku, karatepotku, täyskontaktikarate

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • karate Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karate (ei monikkoa)

  1. (urheilu) karate

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karate yl. (yks. määr. karaten[luo], ei monikkoa)

  1. (urheilu) karate

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karate

  1. (urheilu) karate

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karate

  1. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivi sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta karat

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karate

  1. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivi sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta karat

Serbokroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karate

  1. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivi sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta karat

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 8