karaoke
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karaoke (8)
- viihdemuoto, jossa esitetään yleisölle laulu nauhoitteelta tulevan musiikkitaustan ja tekstin mukaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrɑˌoke/
- tavutus: ka‧ra‧o‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karaoke | karaoket |
| genetiivi | karaoken | karaokejen (karaokein) |
| partitiivi | karaokea | karaokeja |
| akkusatiivi | karaoke; karaoken |
karaoket |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karaokessa | karaokeissa |
| elatiivi | karaokesta | karaokeista |
| illatiivi | karaokeen | karaokeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karaokella | karaokeilla |
| ablatiivi | karaokelta | karaokeilta |
| allatiivi | karaokelle | karaokeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karaokena | karaokeina |
| translatiivi | karaokeksi | karaokeiksi |
| abessiivi | karaoketta | karaokeitta |
| instruktiivi | – | karaokein |
| komitatiivi | – | karaokeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karaoke- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- japanin カラオケ << 空 (から, kara) ’tyhjä’ + オケ (oke) ’orkesteri’