karannut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
karannut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä karata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karannut | karanneet |
| genetiivi | karanneen | karanneiden karanneitten |
| partitiivi | karannutta | karanneita |
| akkusatiivi | karannut; karanneen | karanneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karanneessa | karanneissa |
| elatiivi | karanneesta | karanneista |
| illatiivi | karanneeseen | karanneisiin karanneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karanneella | karanneilla |
| ablatiivi | karanneelta | karanneilta |
| allatiivi | karanneelle | karanneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karanneena | karanneina |
| translatiivi | karanneeksi | karanneiksi |
| abessiivi | karanneetta | karanneitta |
| instruktiivi | – | karannein |
| komitatiivi | – | karanneine |