karabinieeri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karabinieeri (5)
- (historia) karabiinilla aseistettu ratsuväen sotilas
- Italian ja Chilen puolisotilaallisen poliisin, santarmiston jäsen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karabinieeri | karabinieerit |
| genetiivi | karabinieerin | karabinieerien karabinieereiden karabinieereitten |
| partitiivi | karabinieeria | karabinieereita karabinieereja |
| akkusatiivi | karabinieeri; karabinieerin |
karabinieerit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karabinieerissa | karabinieereissa |
| elatiivi | karabinieerista | karabinieereista |
| illatiivi | karabinieeriin | karabinieereihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karabinieerilla | karabinieereilla |
| ablatiivi | karabinieerilta | karabinieereilta |
| allatiivi | karabinieerille | karabinieereille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karabinieerina | karabinieereina |
| translatiivi | karabinieeriksi | karabinieereiksi |
| abessiivi | karabinieeritta | karabinieereitta |
| instruktiivi | – | karabinieerein |
| komitatiivi | – | karabinieereine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | karabinieeri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ranskan sanasta carabinier
Käännökset
[muokkaa]1. ratsuväen sotilas
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- karabinieeri Kielitoimiston sanakirjassa